Kaali on mainio satokausikasvis
Syksy on erilaisten kaalien aikaa. Syksyn tullen vihannesosastot täyttyvät kyssäkaaleista, lehtikaaleista, suippokaaleista, mustakaaleista ja ruusukaaleista. Joulun lähestyessä satokauden vihanneksiin kuuluvat esimerkiksi kiinankaali ja punakaali. Talvella popsitaan valkokaalia, keväällä varsikukkakaalia ja varsiparsakaalia. Kesähelteillä sesongissa ovat varhaiskaalit, parsakaalit ja kukkakaalit.
Mikä määrä erilaisia kaaleja onkaan! Tunnetko vielä jotakin sellaisia kaaleja, joita edellä ei mainittu? Se on hyvin mahdollista – erilaisia kaaleja on nimittäin lukuisia. Etenkin, jos mukaan lasketaan kaalien värilliset versiot. Tutun valkoisen kukkakaalin rinnalta voi vihanneshyllyltä löytää nykyään myös vihreitä, violetteja ja oransseja versioita. Tässä blogitekstissä tehdään kurkistus kaalien maailmaan – olethan lukenut myös aiemmat kirjoituksemme kalasta ja puolukasta?
Keriä, kukintoja ja mukuloita
Kaalikasvien laajaan sukuun mahtuu ulkonäöltään monenlaisia kaaleja. Osa kaaleista muodostaa kerän, osa varsimukulan ja osasta syödään kukinnot tai lehdet. Kaaleja voidaan kasvattaa koko Suomessa. Kaalia kasvatetaan myös eläimille rehuksi.
Kerän muodostavat kaaleista muun muassa kerä-, ruusu ja punakaali. Kerivistä kaaleista hyödynnetään lehdet, jotka ovat tiiviillä kerällä. Ruusukaalit ovat kooltaan huomattavasti muita keriviä kaaleja pienempiä, sillä ruusukaalin pienet keräset ovat halkaisijaltaan vain noin 2–4 cm.
Kukkivia kaaleja ovat kukkakaalit ja parsakaalit. Kukkivat kaalit ovat parhaimmillaan, kun niiden kukinto on pieni ja kiinteä. Kukkivista kaaleista käytetään tyypillisesti ravinnoksi kasvin kukinto, mutta myös lehdet ja varret kannattaa hyödyntää ruoanlaitossa. Ne sopivat esimerkiksi erilaisiin keittoihin, patoihin ja risottoihin.
Muihin kaalikasveihin lukeutuvat esimerkiksi koristeellisia lehtiä muodostava lehtikaali sekä varsimukulan muodostava kyssäkaali, jonka ulkonäkö on hyvin samankaltainen kuin lantulla ja nauriilla.
Kurkistus keräkaaliin
Keräkaali on kaaleista tunnetuin. Keräkaali tunnetaan myös valkokaalina. Keräkaalit voidaan jakaa varhais-, kesä-, syys- ja talvikaaleihin. Varhais- ja kesäkaalit ovat kevyitä ja rakenteeltaan löyhiä ja rapeita. Talvikaalit ovat selkeästi näitä tiiviimpiä ja painavampia.
Keräkaali on ravintoainetiheää ruokaa, eli sen ravintosisältö on hyvä, mutta se on samalla kevyttä. Se sisältää paljon eri vitamiineja ja kivennäisaineita, fenolisia yhdisteitä sekä kuituja. Erityisesti C-vitamiinia kaalissa on paljon. Voit halutessasi tutustua tarkemmin keräkaalin ravintosisältöön täällä.
Kaalien säilyvyys on oikeissa säilytysolosuhteissa todella hyvä. Kaalit kannattaa säilyttää jääkaapissa 1–4 asteessa ja kaukana etyleeniä tuottavista kasviksista, kuten omenoista ja tomaateista. Näin säilytettynä keräkaali voi säilyä jääkaapissa jopa kuukausia.
Kaali sopii moneen ruokaan
Monipuolisen valikoiman, monikäyttöisyyden, edullisen hinnan ja hyvän ravintosisällön vuoksi kaalit ovat ruoanlaittajan luottotuotteita. Mukavaa on myös se, että useita kaaleista saa kotimaisina. Kaali esiintyykin monessa suomalaisessa perinnereseptissä.
Kaalia voi käyttää niin raakana kuin kypsennettynä. Raakana kaali sopii esimerkiksi raasteisiin ja salaatteihin. Kaaleista, esimerkiksi ruusu-, kukka- ja parsakaalista voi valmistaa myös lämpimiä kasvislisäkkeitä vaikkapa keittämällä, höyryttämällä tai grillaamalla. Kaali soveltuu hyvin myös erilaisiin keittoihin, wokkeihin, patoihin ja murekkeisiin. Monesta suolaisesta leivonnaisesta löytyy myös kaalia. Koristeellisia kaaleja voi hyödyntää ruokien koristelussa.
Tarkemmin erilaisiin kaaleihin pääset tutustumaan täällä. Löydät sivustolta myös paljon erilaisia kaalireseptejä. Kaali sopii esimerkiksi parsakaalipastaan, kaaliraasteohukaisiin, kyssäkaalikeittoon tai perinteiseen kaalilaatikkoon.
Taikamehua punakaalista
Tiesitkö, että punakaaliin liittyy taianomaisia ominaisuuksia? Punakaalista nimittäin voi tehdä mehua, joka vaihtaa väriä ympäristön happamuuden mukaan! Punakaalin violettina väriaineena toimiva antosyaani on siis luonnon oma pH-indikaattori. Kokeile itse, mitä tapahtuu, kun lisäät punakaalimehuun kotoasi löytyviä happoja ja emäksiä, esimerkiksi etikkaa, pyykinpesuainetta tai ruokasoodaa.
Punakaalimehun voit valmistaa seuraavasti:
- Pilko kulhon pohjalle punakaalia ja kaada päälle kuumaa vettä siten, että punakaali peittyy juuri ja juuri.
- Odota noin puoli tuntia.
- Siivilöi mehu.
- Kaada mehua lasin pohjalle ja lisää joukkoon pieni määrä tutkittavaa ainetta. Mitä huomaat?
Löydät halutessasi punakaalikokeen videomuodossa myös täältä.
Maria Heikkilä,
ravitsemustutkija ja tiedekasvattaja, Helsingin yliopisto