Puolukalla on pitkät perinteet
Puolukan, tuon metsiemme punaposken paras satokausi on taas käsillä. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan puolukkasadosta on tänä vuonna tulossa tavanomaista parempi. Suomessa poimitaan puolukkasadosta vain noin kymmenesosa, ja ahkerimmat poimijat löytyvät Itä-Suomesta ja Pohjois-Pohjanmaalta. Monella iäkkäällä marjastus on opittu ja luonteva osa kestäviä ruokahankintoja. Taidon, innostuksen ja salaisten marjapaikkatietojen siirto jälkipolville on hieno ruokaperintö.
Ritva Kyllin oivallisesta teoksesta ”Suomen ruokahistoria” selviää, että puolukasta ovat riimitelleet aikansa terveysvalistajat Elias Lönnrotista Armas Ruotsalaiseen. Elias Lönnrot esittelee punapuolaa vuoden 1860 Flora Fennicassa seuraavasti: ”Puolukka, Punapuola: Marjat ovat janon sammuttavia, vilvoittavia. Käyt. paljon kuumetaudeissa, erinom. puolukkavettä, jota helposti saadaan, lähdevettä päälle lyöden ja vähän sokuria sekaan.” Ohje sopii mainiosti nykyajan makuveden reseptiksi.
Puolukassa on C-vitamiinia ja polyfenoleita
Ravitsemussuositusten mukaan juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä sekä sieniä tulisi nauttia vähintään 500 g päivässä eli noin 5–6 annosta. Tästä määrästä marjoja ja hedelmiä tulisi olla noin puolet ja loput juureksia ja vihanneksia. Yksi desilitra marjoja vastaa yhtä annosta. Lääkäri Armas Ruotsalainen julkaisi aikoinaan puolukan puolustuspuheen appelsiinin ylivertaisuutta vastaan C-vitamiinin puutteesta johtuvan keripukin ehkäisyssä: ”Puolukkamme ovat monessa suhteessa oivallisia marjoja sekä sairaille että terveille.” Kotimaiset marjat voittavatkin ulkomaiset tuontihedelmät esimerkiksi kuitupitoisuudessa ja polyfenolien lähteenä. Kuitu hidastaa aterian jälkeistä verensokerin nousua ja vaikuttaa suotuisasti veren rasva-arvoihin. Se on myös tärkeää suolistoterveyden kannalta.
”Puolukkamme ovat monessa suhteessa oivallisia marjoja sekä sairaille että terveille.”
Polyfenolit ovat kasvikunnan tuotteista saatavia luontaisia yhdisteitä, jotka ovat tutkitusti hyödyksi muun muassa sydän- ja verisuonitautien ja syövän ehkäisyssä. Polyfenolit voi mieltää kasvisten ja marjojen mukana tuleviksi terveyttä edistäviksi kanssamatkustajiksi. Ne ovat kestäviä, eivätkä tuhoudu herkästi kylmässä tai kuumassa. Pakastettu marja on polyfenolien osalta tuoreen veroinen. Kokeellisia tutkimuksia puolukalla on tehty vähemmän kuin esimerkiksi mustikalla. Suomalainen tutkimusryhmä osoitti hiirimallissa, että puolukka voi ehkäistä lihavuuden aiheuttamia haitallisia muutoksia aineenvaihdunnassa. Arvellaan, että puolukalla on vastaavia terveyshyötyjä kuin karpalolla, jonka on tutkimuksissa todettu muun muassa estävän virtsatieinfektioiden uusiutumista. Terveyshyödyt edellyttävät kuitenkin säännöllistä syömistä.
Pieni määrä sokeria ei haittaa
Ja sokeriseksi lopuksi: happaman maun takia syömättä jääneet puolukat on suurempi haitta kuin puolukkaan lisätty pieni sokerimäärä. Uusien makujen harjoitteluun voi etsiä vinkkejä täältä. Syksyn taattu jälkiruokahitti on hämmästyshuttu eli talkkunahyve. Se on Keski-Suomen perinneruoka, jota ensikertaa maistellessaan isäntämies ihmetteli: ”Mitäs hämmästyshuttua tämä sitten on?” ja kehitti samalla tälle terveelliselle ja kuitupitoiselle puolukkaherkulle nimen.
Hämmästyshuttu
2 dl maitoa (tai maitorahkaa)
3 dl puolukkasurvosta
1,5 dl sokeria
3 tl vanilliinisokeria
2 dl talkkunaa
2 dl kuohukermaa
Sekoita maito, puolukkasurvos, sokeri ja vanilliinisokeri. Siivilöi talkkunat joukkoon. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää varovasti muiden ainesten joukkoon. Tarjoillaan kylmänä jälkiruoaksi. Maidon ja kerman voi korvata kasvipohjaisilla vastaavilla tuotteilla.
Maijaliisa Erkkola,
ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto