Kestävyyttä ruoankulutukseen
Kestävä tuotanto ja kulutus on yksi YK:n seitsemästätoista maailmanlaajuisista kestävän kehityksen tavoitteesta, joihin muun muassa EU, kansainväliset ja kansalliset maatalous- ja terveysorganisaatiot sekä lähes kaikki maailman valtiot ovat sitoutuneet. Ruoantuotanto ja -kulutus on yksi keskeisistä tuotannon ja kulutuksen osa-alueista, joilla kestävyyttä on syytä parantaa. Ruoantuotanto ja -kulutus sekä vaikuttavat ympäristökriiseihin, että ovat ympäristökriisien vaikutusten kohteena. Jälkimmäisen näimme viime kesänä Suomessakin, kun monien viljelykasvien sadot jäivät alhaisiksi poikkeuksellisten sääolojen takia. Koska ruoka on elinehtomme, pitää meidän kehittää ja opetella uusia ruoantuotannon ja -kulutuksen tapoja. Myös päivitettävät Pohjoismaiset ravitsemussuositukset nostavat ekologisen kestävyyden vahvasti terveysnäkökulman rinnalle.
Ruoantuotanto ja –kulutus aiheuttaa ympäristökuormitusta
Suomessa ruoankulutuksen ilmastovaikutukset ovat noin viidenneksen kuluttajan kokonaiskulutuksen ilmastovaikutuksista. Suomalainen ruokavalio koostuu sekä kotimaisista että tuoduista tuotteista, joten ruokavalioon liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä syntyy sekä Suomessa että ulkomailla. Liha- ja maitotuotteet vastaavat noin 65 % suomalaisen ruokavalion ilmastovaikutuksista.
Ruokaan liittyy myös muita haitallisia ympäristövaikutuksia kuten luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja vesistöjen rehevöityminen. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen nykyisellä vauhdilla on vakava uhka maapallon ekosysteemien toiminnalle. Suomessa neljännes uhanalaisista lajeista on perinnebiotooppien lajeja, jotka ovat taantuneet maatalouden rakennekehityksen ja toimintatapojen muutosten takia. Lisäksi maatalouden toimintatavat vaikuttavat tavanomaisten lajien runsauksiin ja ekosysteemien toiminnallisuuksiin.
Ulkomailla suomalainen ruokavalio vähentää luonnon monimuotoisuutta johtuen erityisesti kahvin, kaakaon, sokerin ja soijapapujen kulutuksesta. Näihin tuotteisiin liittyvät vaikutukset ovat globaalisti merkittäviä, koska näiden tuotteiden kulutusmäärät ovat suuret ja tuotanto sijoittuu lajirikkaille alueille. Soijapavuista johtuva luonnon monimuotoisuuden väheneminen liittyy pääasiassa eläintuotantoon, sillä noin 80 % soijasta käytetään rehuina, Suomessa lähinnä broilerintuotannossa. Soijapapu sopii kuitenkin hyvin myös suoraan ihmisravinnoksi ja sillä voidaan korvata lihaa, mikä vähentäisi soijan kokonaiskulutusta ja tuotannon laajenemisesta aiheutuvaa painetta luonnon monimuotoisuuteen.
Ruoantuotanto aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä pääasiassa viljelyn ravinnepäästöjen johdosta. Lisäksi ruoankulutus kuormittaa vesistöjä jätevesien välityksellä. Ruokatuotteista suuri rehevöittävä potentiaali liittyy lihoihin ja avoimissa järjestelmissä kasvatettuihin kaloihin. Toisaalta Suomessa kalastettu villikala poistaa vesistöistä ravinteita vähentäen näin rehevöitymistä. Kaiken kaikkiaan ruoan ympäristövaikutukset johtuvat pääasiassa alkutuotannosta, kun taas kuljetuksilla ja pakkauksilla on keskimäärin vain pieni merkitys.
Ruokatottumuksemme yhdistyvät terveyshaasteisiin
Ruokatottumuksemme linkittyvät vahvasti kansallisiin terveyshaasteisiimme kuten lihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Suomalaisten kuluttama kasvisten määrä on vuosikymmenten saatossa lisääntynyt, mutta ravitsemussuosituksen mukaiseen määrään ei suurin osa vielä yllä. Suositus on aikuisille vähintään puoli kiloa kasviksia (vihannekset, juurekset, palkokasvit, sienet, marjat ja hedelmät) päivässä ja lapsille siitä noin puolet. Runsas kasvisten ja hedelmien käyttö on yhteydessä parempaan painonhallintaan ja pienentyneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen.
Punaisen lihan ja lihavalmisteiden nykyinen käyttösuositus on aikuisille enintään 500 grammaa ja lapsille enintään 250 grammaa kypsää lihaa viikossa. Punaisella lihalla tarkoitetaan sian-, naudan- ja lampaanlihaa, ja lihavalmisteilla makkaroita ja lihaleikkeleitä. Suositeltu enimmäismäärä ylittyy neljällä viidestä miehestä ja neljäsosalla naisista ja näyttäisi ylittyvän myös suurella osalla lapsista. Punaisen lihan ja lihavalmisteiden suosituksen ylittävän osuuden korvaaminen kalalla, palkokasveilla tai osittain muilla kasviksilla pienentäisi riskiä sairastua paksusuolisyöpään, verisuonitauteihin ja tyypin 2 diabetekseen.
Ympäristö ja terveystavoitteet voidaan saavuttaa samanaikaisesti
Terveellinen ja ympäristöä vähemmän kuormittava ruokavalio voivat kulkea rinnakkain. Jo nykyisten kansallisten ravitsemussuositusten käyttöönotto vähentäisi ennenaikaisia kuolemia ja voisi vähentää ruokavalion ilmastovaikutuksia. Merkittävästi alhaisempiin ilmastovaikutuksiin päästäksemme kasvipainotteisuuden tulisi kuitenkin lisääntyä enemmän kuin mitä nykyiset ravitsemussuositukset minimissään suosittelevat. Joka tapauksessa alla esitetyn taulukon mukaiset ruokavalinnat ovat suositeltavia sekä terveyden että ympäristön kannalta.
Tutkimusnäyttö hyvin koostetun kasvikuntapainotteisen ruokavalion hyödyistä sekä terveydelle että planeetalle on kiistaton. Kattavaan ja uusimpaan tutkimustietoon pohjautuvien pohjoismaisten ravitsemussuositusten päivittäminen on käynnissä ja suositusten uudistettu painos (Nordic Nutrition Recommendations 2022) julkaistaan loppuvuonna 2022. Pohjoismaisten ravitsemussuositusten pohjalta päivitetään myös kansalliset ravitsemussuosituksemme. Uudet ympäristön huomioivat ravitsemussuositukset viitoittavat tietämme kohti kestävää ruoankulutusta.
Jelena Meinilä (ETM, FT)
Hankkeen datavastaava ja asiantuntija uusissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa
Helsingin yliopisto
Maijaliisa Erkkola (ETM, FT)
Hankkeen interventiosta vastaava ja uusien pohjoismaisten ravitsemussuositusten työryhmään kuuluva professori
Helsingin yliopisto
Merja Saarinen (MMM, MMT)
Hankkeen päiväkotien ruokatarjonnan ja lasten ruokavalioiden ilmastovaikutusten arvioinnista vastaava erikoistutkija
Luonnonvarakeskus