Kuinka tukea lasta syömisen itsesäätelyssä?
Elämä niin päiväkodissa kuin kotona on täynnä tilanteita, joissa lapsi harjoittelee itsesäätelyn taitoja, kuten toiminnan suunnittelua, tarkkaavuuden ylläpitämistä ja suuntaamista, reaktioiden hillitsemistä, muistiin painamista, asioiden mieleen palauttamista ja tunteiden säätelyä. Omaa vuoroa on odotettava, leikkisääntöjä noudatettava ja annettuja ohjeita maltettava kuunnella, jotta pystyy toimimaan sopuisasti, sujuvasti ja odotusten mukaisesti. Jokaiseen päivään mahtuu kirjo tunteita, kenties pettymystä, suuttumusta tai surua sekä kuplivaa iloa ja riehakasta riemua.
Itsesäätelyn taitoja vaativat tilanteet ovat jokaiselle lasten kanssa toimivalle aikuiselle tuttuja ja niiden merkitys huomataan erityisesti silloin, kun säätely herpaantuu. Näissä tilanteissa näkyy, miten itsesäätelyn taitoja tarvitaan, jotta tavoitteellinen ja tilanteen edellyttämä tarkoituksenmukainen toiminta onnistuu. Mutta miten itsesäätelyn taidot liittyvät syömiseen?
Syömisen säätelystä
Syömisen itsesäätelyn ymmärtämistä auttaa syömisen säätelyn ymmärtäminen. Jos sinulta kysyttäisiin, mikä saa sinut aloittamaan syömisen ja milloin lopetat, ehkä vastaisit, “syön kun on nälkä ja lopetan, kun vatsa on täynnä”. Vastaus on toki totta, mutta vain osittain tai ehkä vain joissakin tilanteissa. Lukuisat ulkoiset tekijät nimittäin vaikuttavat kehon sisäisten nälkä- ja kylläisyysviestien ohella siihen, milloin aloitamme ja lopetamme syömisen.
Joskus ruoka on niin herkullista, että syömme vähän lisää vain maun vuoksi, joskus tarjolla on niin monia erilaisia ruokia, että vatsa täyttyy vähän liikaa ennen kuin huomaammekaan.
Joskus saatamme syödä aivan ohimennen, vaikkapa kävellessämme hedelmäkulhon tai suklaakipon ohi. Toisinaan saatamme syödä esimerkiksi isovanhemman mieliksi, ihan vain siksi, että hän on vaivalla valmistanut ihanat tarjottavat. Jonakin päivänä pääsemme lounaan ääreen vasta kun nälkä on jo kiljuva ja olo heikottava, vain koska se on päivän ainoa lounasmahdollisuus. Aina emme myöskään lopeta syömistä, vaikka vatsa tuntuisikin sopivan täydeltä. Joskus ruoka on niin herkullista, että syömme vähän lisää vain maun vuoksi, joskus tarjolla on niin monia erilaisia ruokia, että vatsa täyttyy vähän liikaa ennen kuin huomaammekaan. Elokuva tai televisiosarja voi kaapata huomiomme niin, ettemme oivalla vatsan olevan täysi, vaan jatkamme rouskuttelua, kunnes elokuva päättyy tai ruoka loppuu. Joskus myös tunteet, kuten kiihdyttävä ilo tai puristava ahdistus, sanelevat syömistämme enemmän kuin nälkä ja kylläisyys. Tätä taustaa vasten syömisen itsesäätely määritellään syömiseksi, jota ohjaavat nälän ja kylläisyyden tunteet eivätkä ulkoiset tekijät. Kun ruokaa syö nälkää ja kylläisyyttä kuunnellen, tulee todennäköisemmin myös syötyä juuri itselle ja omalle keholle sopivasti.
Itsesäätely ja hyvinvointia edistävät ruokailutottumukset
Toinen näkökulma, josta itsesäätelytaitoja syömiskontekstissa voi tarkastella, on niiden arvo hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten omaksumisessa ja toteuttamisessa. Tällöin kyse ei ole vain siitä, ohjaavatko syödyn ruoan määrää kehon sisäiset viestit vai ulkoiset tekijät, vaan näkökulma laajenee myös siihen, millaisia ruokia lautaselle päätyy. Jos omien arvojen mukainen ja itselle tärkeä tavoite on syödä monipuolista ja hyvinvointia edistävää ruokaa, itsesäätelyn taidot auttavat tämän tavoitteen toteuttamista. Esimerkiksi mielihyvän viivästyttämisen ja mielen malttamisen taidot auttavat sivuuttamaan ympäristön lukuisia vihjeitä houkuttavista ruoista ja valitsemaan monipuolista ruokaa lautaselle. Suunnitelmallinen toiminta ja ongelmanratkaisutaidot auttavat luomaan rutiineja, jotka tukevat arvojen ja tavoitteiden mukaisia valintoja. Tunteiden säätelyn taidot puolestaan auttavat käsittelemään stressaavia tilanteita ja hankalia tunteita niin, että ruokaa ei tarvitse käyttää säätelyn välineenä.
Pienet lapset kuuntelevat taitavasti kehon nälkä- ja kylläisyysviestejä
Miten nämä näkökulmat sitten näyttäytyvät pienillä lapsilla? Pienillä lapsilla ei ole tietoisia tavoitteita syömisessä (ja hyvä niin), joten heillä syömisen itsesäätelyssä keskeisintä on kehon sisäisten nälkä- ja kylläisyysviestien mukaisesti syöminen. Tässä taidossa pienet lapset ovat itseasiassa luonnostaan hyvin taitavia, vaikka yksilöllisiä eroja lasten välillä onkin. Aikuisen tehtäväksi jää siten huolehtia syömisen puitteista, siitä että ruokaa on säännöllisesti tarjolla ja että tarjottu ruoka tukee monipuolisia ruokailutottumuksia, sekä vaalia ja tukea lapsen taitoa syödä nälkää ja kylläisyyttä kuunnellen.
Lapsen kasvaessa nuoreksi yleensä myös vastuu ja vapaus ruokavalinnoista kasvaa, jolloin itsesäätelytaitojen merkitys laajenee koskemaan kaikkia niitä valintoja ja päätöksiä, jotka vapaus tuo mukanaan. Aikuinen voi hyvillä ruokakäytännöillä ylläpitää ja vahvistaa lapsen taitoa syödä nälkää ja kylläisyyttä kuunnellen sekä opettaa rutiineja, jotka edistävät syömisen itsesäätelyä myös iän karttuessa.
Itsesäätelyä tukevia käytäntöjä
Tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella hyviä, lapsen syömisen itsesäätelyä tukevia käytäntöjä ovat:
- Vastuun jakautuminen ruokailussa: Aikuinen päättää milloin on ruoka-aika ja mitä ruokia on tarjolla. Lapsi saa itse näissä raameissa päättää, kuinka paljon ja mitä tarjolla olevista ruoista syö.
- Ruokaa ei käytetä palkintona tai rangaistuksena. Jos esimerkiksi jälkiruoan saa vasta, kun on syönyt kasviksensa, ajan oloon jälkiruoan haluttavuus lasten silmissä lisääntyy ja kasvisten vähenee. Vaikutus on siis päinvastainen kuin aikuinen toivoo.
- Ruokia ei leimata “hyviksi” ja “pahoiksi”. Kun kaikkea voi ja saa syödä ja myös nautintoa pidetään tärkeänä osana ruokailua, suhtautuminen ruokaan pysyy joustavana ja tasapainoisena.
- Myönteisen ilmapiirin luominen ja vaaliminen ruokailuhetkissä. Rennossa, kiireettömässä ja paineettomassa tunnelmassa on mukava syödä ja uusiin ruokiin tutustuminenkin tuntuu turvallisemmalta.
- Ruokailuhetkien varaaminen vain syömiselle ja mukavalle jutustelulle omassa pöydässä. Jos tilanteessa on läsnä häiriötekijöitä (kuten tv, tabletti, puhelin), kehon nälkä- ja kylläisyysviestejä ei välttämättä huomaa.
- Tunnetaitojen harjoitteleminen. Tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja sanoittaminen sekä muut säätelyn keinot voivat auttaa syömiseen (esimerkiksi uusien ruokien maisteluun) liittyvien tunteiden käsittelyssä ja säätelyssä. Kun tunteiden kohtaamiseen ja säätelyyn on olemassa tarkoituksenmukaisia keinoja, ei ruokaa tarvitse käyttää säätelyn välineenä.
- Hyvien rutiinien luominen. Monipuolista syömistä sekä nälän ja kylläisyyden kuuntelua edistävistä tavoista ja käytännöistä tehdään rutiineja. Rutiinit vahvistavat syömisen itsesäätelyä, koska ne toteutuvat kuin itsestään ilman suurempia pinnistelyjä.
- Aikuisen näyttämä malli monipuoliseen syömiseen sekä oman kehon nälkä- ja kylläisyysviestien kuunteluun.
Riikka Pajulahti,
ETM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
temperamentin, itsesäätelyn ja elintapojen yhteyksiä DAGIS-tutkimuksessa selvittävä ravitsemustieteilijä